Etusivu / Luonto
Luonnonystävällinen kasvillisuusKasvit yhteiselle elinympäristölle
Puutarhasta tulee elinympäristö, kun se tarjoaa ravintoa, vettä, suojaa ja pesimäpaikkoja läpi vuoden. Kerroksittainen istutus on yksinkertaisin tapa tarjota kaikki nämä.
Aloita sen mukaan, mitä maasi ja valo tukevat
Oikea kasvi oikeaan paikkaan on puutarhanhoidon vanhin sääntö, ja luonnon eläimistölle se on vielä tärkeämpi. Olosuhteisiin sopivat kasvit kasvavat voimakkaasti, kukkivat runsaasti ja tarvitsevat vähemmän kastelua ja lannoitusta. Kostea, varjoisa savinen nurkka sopii saniaisille, jouluruusuille, sormustinkukille ja koiranheisille. Kuiva, aurinkoinen soraraita taas sopii timjamille, merivirmalehdelle, ruskoarvalle ja mäkimeiramille. Beth Chattin soraistutus Essexissä, jota ei ole kastelu sen istuttamisen 1990-luvun alusta lähtien, on edelleen vakuuttava esimerkki tästä ajatuksesta.
Rakenna pystysuuntainen rakenne
Metsänreunat kuuluvat lauhkean vyöhykkeen rikkaimpiin elinympäristöihin, koska ne tarjoavat monta kerrosta pienessä tilassa. Puutarha voi jäljitellä tätä reunaa. Käytä kattoa varten yhtä tai kahta pientä puuta, sen alle sekavaa pensasaitaa tai pensasryhmää, sitten monivuotisia kasveja ja heiniä ja lopuksi matalaa maanpeitekasvillisuutta ja lehtikerrosta. Kiipeilykasvit yhdistävät kerrokset toisiinsa ja peittävät paljaat aidat.

Varhainen mesi
Pajunkissat, mustatorni, keuhkoyrtti, krookus ja voikukka ruokkivat talvehtimisesta heräävät kuningatarkimalaiset. Orapihlajan ja hedelmäpuiden kukinta seuraa perässä.
Lajirikkaus huipussaan
Ruskoarpa, peltoskabiosi, sarvikielo, mäkimeirami ja karhunvatukka ruokkivat monia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja perhosia.
Hedelmät ja myöhäiset kukat
Efeen kukinta, asterit, orapihlajan marjat, pihlajan marjat ja ruusunmarjat ravitsevat talvelle valmistautuvia hyönteisiä ja muuttavia lintuja.
Siemenpäät ja suoja
Jätä ruusukardemumman, ruskoarvan ja heinien siemenpäät pystyyn. Ontot varret ovat talvehtivien hyönteisten koti, ja siemenet ruokkivat peippoja.
Kotoperäinen runko, harkitut lisäykset
Teoksessa Nature's Best Hope (2019) entomologi Douglas Tallamy väittää, että kotoperäiset kasvit ruokkivat paljon enemmän toukkia kuin useimmat vieraslajit, ja toukat ovat pesäpoikasten pääasiallinen ravinto. Tämä on vahva peruste tehdä kotoperäisistä puista ja pensaista istutustesi rakenteellinen runko. Royal Horticultural Societyn tutkimus, erityisesti sen Plants for Bugs -selvitys, havaitsi myös, että kotoperäisten ja lähes kotoperäisten kasvien sekä muutamien hyvin valittujen vieraslajien yhdistelmä tukee hyvin pölyttäjiä, erityisesti silloin kun se pidentää kukintakautta.
Käytännöllinen tapa on valita aitoihin ja puihin kotoperäisiä lajeja ja yhdistää kotoperäisiä ja vieraslajisia monivuotisia kasveja pitkän kukintakauden takaamiseksi. RHS:n Plants for Pollinators -luettelot ovat luotettava lähtökohta. Vältä täytekukkaisia lajikkeita, jotka usein piilottavat mesin ja siitepölyn tai eivät tarjoa niitä lainkaan.
Vesi, puu ja villit nurkat
Minkä tahansa kokoinen lampi houkuttelee nopeasti sudenkorennot, vesiliisat ja sammakot. Pidä kalat poissa, jos haluat sammakkoeläinten viihtyvän, ja anna lammelle yksi matala, loivasti laskeva ranta. Kuollut puu on yhtä arvokasta: varjoisaan paikkaan kasattu oksakasa tukee kovakuoriaisia, sieniä ja niitä syöviä eläimiä. Jätä vähintään yksi nurkka leikkaamatta ja siistimättä; nokkoset ovat paanilperhosen ja nokkosperhosen toukkien isäntäkasvi.
Rajat, jotka antavat eläimille liikkumavaraa
Siilit voivat kulkea yössä huomattavan matkan, ja umpinaiset aidat estävät niitä. Noin 13 cm:n kokoinen aukko aidan juureen, jonka naapurisi kanssa jakaa, yhdistää puutarhat suuremmaksi alueeksi. Hedgehog Street, jota ylläpitävät British Hedgehog Preservation Society ja People's Trust for Endangered Species, kartoittaa näitä reittejä ympäri Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Sama ajattelu on Tallamyn Homegrown National Park -ajatuksen taustalla Yhdysvalloissa: monta pientä yksityistä puutarhaa, jotka yhdessä muodostavat merkityksellisen elinympäristön.